Chilin ja paprikan siemenet

Paprikan ja chilin kehitysaika on pitkä, ja onnistunut viljelytulos edellyttää aina esikasvatusta. Siemenet kylvetään mahdollisimman aikaisin, mieluiten uudenvuoden tienoilla tai viimeistään helmikuussa. Jotta taimet ehtivät kasvaa tarvittavaa vauhtia, tarvitaan lisäksi lisävalaistusta. Siemenet kylvetään mieluiten yksitellen omiin ruukkuihin tai niin sanottuun kennoalustaan, jos taimia kasvatetaan paljon. Hyvälaatuinen kylvömulta, etiketit ja mielellään perliitti siementen peittämiseen helpottavat esikasvatusta. Siemenet kylvetään noin 0,5 cm syvyyteen ja peitetään perliitillä, kastellaan varovasti ja sijoitetaan pohjalämmölle 22–26 asteeseen. Täydellinen paikka voi olla lattialämmitys. Tarkista ensin lämpötila lämpömittarilla, ettei ole liian kuuma, sillä liian korkeat lämpötilat, yli 28–30 astetta, hidastavat itämistä. Siemenpussissa lukee, kuinka suuri osuus siemenistä itää, mutta tavallinen itävyys on 70–80 %. Ylijääneitä siemeniä voi säilyttää ongelmitta muutaman vuoden ilman että itävyys heikkenee.

Riippuen siitä, kuinka lämpimässä kylvös on, itämistä voi odottaa 2–3 viikon kuluessa, ja heti kun taimet alkavat näkyä maan pinnalla, tarvitaan valaistusta 16–18 tuntia vuorokaudessa. Hyvälaatuinen ajastin varmistaa oikean aikavälin. Taimet kasvavat aluksi melko hitaasti, mutta ne on koulittava suurempaan ruukkuun pari kertaa ennen kuin on aika istuttaa ne lopulliselle paikalleen.

Chili ja paprika ovat vaativia valon, ilmankosteuden, ravinteiden ja lämmön suhteen. Jos jokin näistä tekijöistä ei täyty, se näkyy väistämättä kasvussa ja myöhemmin sadossa. Optimaalinen lämpötila on aina yli 20 astetta, mieluiten enemmän. Ikkunalaudalle sijoitettaessa multa voi alkukeväällä jäädä liian kylmäksi, vaikka huoneilma olisi riittävän lämmin, joten tarkista aina lämpömittarilla. Lisävalaistus on aina välttämätön aikaisessa kylvössä, ja sen tulisi olla päällä 16–18 tuntia vuorokaudessa. Lannoitetta annetaan säännöllisesti jokaisen kastelun yhteydessä parin viikon kuluttua itämisestä. Tummanvihreät lehdet kertovat, että kasvin ravinnetila on tyydyttävä. Jos lehdet sen sijaan ovat vaaleanvihreitä tai jopa kellertäviä, ravinteita on lisättävä. Joskus luetaan, että taimet pitäisi latvoa – tämä on harvoin tarpeen, sillä heti kun taimet alkavat muodostaa kukkanuppuja, ne alkavat myös aivan luonnostaan haaroittua! Päinvastoin latvominen viivästyttää kehitystä ja sitä tulisi siksi välttää.

Istutus:
Paprika ja chili eivät kestä pienintäkään hallaa, joten istutusta ei voi tehdä ennen kuin hallan vaara on ohi. Se tarkoittaa yleensä kesäkuun alun rautaöiden jälkeistä aikaa, mutta jos käytössä on kasvihuone tai vastaava, istutus voidaan tietysti tehdä aikaisemmin. Paprikaa ja chiliä voi kasvattaa kaikenlaisissa ruukuissa ja astioissa, mutta niihin tulisi mahtua vähintään 10 litraa multaa yhtä tainta kohti. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että parhaita tuloksia on aina vaikea saada ruukussa, ja siksi sijoitus avomaahan on aina suositeltavampi. Maan tulee aina olla multavaa, kosteutta pidättävää ja kykenevä pitämään ravinteet. Ruukkuviljelyssä valitaan aina korkealaatuinen multa, ja niin sanottuja istutusmultia tulee välttää. Avomaalla maata parannetaan mielellään hyvin maatuneella karjanlannalla ja kompostilla ennen istutusta. On myös erittäin hyödyllistä lannoittaa kourallisella kananlantaa neliömetriä kohti viikkoa ennen istutusta. Maan voi lisäksi peittää ruohonleikkuujätteellä, joka sisältää runsaasti typpeä.

Paprikaa ja chiliä voi syödä kaikissa kehitysvaiheissa. Pääsääntöisesti vihreä hedelmä on miedompi ja sen aromi on monilta osin vielä kehittymätön. Mitä kypsemmäksi hedelmä tulee, sitä enemmän makeutta – ja chilillä myös tulisuutta – ehtii kehittyä. Kehitysaika vihreästä, raa'asta hedelmästä värilliseen, kypsään hedelmään on myös melko pitkä. Korjaamalla hedelmät varhain vihreinä ja raakoina kokonaissato voi siksi olla suurempi. Jotkin lajikkeet eivät kuitenkaan ole erityisen hyviä raakoina, joten kannattaa maistella.

Viljelykierto:
Ruukkuviljelyssä viljelykiertosairaudet ovat harvoin ongelma, sillä jokainen kasvukausi alkaa uudella, ostetulla tai itse tehdyllä laadukkaalla mullalla. Jos taas kasvatetaan maapenkissä, on tärkeää vaihtaa multa tai vaihtoehtoisesti parantaa sitä voimakkaasti ennen jokaista kasvukautta, jotta mullassa mahdollisesti leviävät viljelykiertosairaudet eivät aiheuta ongelmia.

Monet tuholaiset pitävät paprikasta ja chilistä, ja tärkein toimenpide on tarkastaa taimet huolellisesti säännöllisesti, joka viikko. Useimmiten tuhohyönteiset löytyvät lehtien alapinnalta, ja käyttämällä keltaisia liimalevyjä ja tutkimalla saaliit tarkasti voi havaita tuhon ja aloittaa vastatoimet ajoissa.

Kirvat hyökkäävät usein nuorten taimien kimppuun, ja paprikan ja chilin viljelyssä niiden esiintyminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Kirvat lisääntyvät nopeasti, ja kaikki tuhot on pysäytettävä ajoissa ennen kuin tilanne karkaa käsistä – käytä kasvinsuojeluainetta, saippuaa tai vastaavaa. Yleensä hyönteiset voi myös puristaa sormenpäiden välissä tai pestä kasvin vahingoittuneet osat kylmällä vedellä.

Jauhiaiset ovat myös hyönteinen, joka ilmestyy usein viljelyyn. Ne viihtyvät ennen kaikkea suljetuissa, kuivissa ja lämpimissä tiloissa, kuten lämpimällä aurinkoisella ikkunalaudalla tai kasvihuoneessa. Hyönteisellä on useita vaiheita, mutta aikuiset, lentävät yksilöt tekevät suurimman vahingon imemällä kasvinestettä kasvin nuorista osista. Käytä kasvinsuojeluainetta tai saippuaa tuhon hillitsemiseksi. Erittäin hyvä tapa torjua jauhiaisia ovat myös markkinoilla olevat keltaiset liimalevyt. Ne ovat täysin myrkyttömiä, ja lentävät hyönteiset houkuttuvat keltaisesta väristä, eivätkä pääse enää irti tartuttuaan. Levyt toimivat hyvin kaikkia lentäviä tuholaisia vastaan, kuten harsosääskiä ja ripsiäisiä.

Ripsiäiset imevät kasvinesteen nuorista kasvinosista, jotka kasvaessaan osoittavat voimakkaita epämuodostumia. Vakavat tuhot voivat heikentää merkittävästi kasvin mahdollisuuksia hyvään kasvuun ja satoon, ja ripsiäistuhot tulee aina torjua varhain. Käytä kasvinsuojeluainetta, saippuaa ja keltaisia liimalevyjä. Jos löydät outoja kuoppia tai koloja uusista pienistä lehdistä, tarkista lehtien alapuoli tuhohyönteisten varalta.