Tillin siemenet

Tilli, Anethum graveolens, on yksivuotinen yrtti, joka kasvaa nykyään myös luonnonvaraisena muun muassa Länsi-Aasiassa ja Välimeren maissa. Tillin ruotsinkielinen nimi juontuu todennäköisesti muinaisskandinaavisesta sanasta dylle, joka tarkoittaa ”tuudittaa uneen”, sillä sitä on historiallisesti käytetty juuri unihäiriöihin.

Nykyään tilli tunnetaan ennen kaikkea maukkaista ominaisuuksistaan ruoanlaitossa, ja rekisteröityjä lajikkeita on useita. Parasta tillissa on se, että koko kasvi on käyttökelpoinen. Tuoreet maukkaat lehdet, varret, kaunis kukinto mutta myös siemenet. Tilli on hyvin kaunis ja rehevä yrtti, joka viihtyy vähän kaikkialla. Se sopii kasvamaan ruukuissa ja ulkona oleviin viljelylaatikoihin kasvihuoneviljelyyn tai sisälle ikkunalaudalle. On olemassa eri lajikkeita eri ilmastoihin ja jotkut ovat jopa pakkasenkestäviä. Tilli kylväytyy mielellään itsestään jos osa kukinnoista saa jäädä paikoilleen ja tehdä siementä. Itsestään kylväytyneella tillilla on yleensä hyvin vahva kasvuvoima ja runsas maku.

Helposti kasvatettava tilli viihtyy useimmissa paikoissa ja maalajeissa mutta suosii ennen kaikkea hyvin vettä läpäisevää, kuohkeaa ja ravinteikasta maata. Koska tilli on erityisen herkkä sekä märkyydelle että kuivumiselle, kannattaa välttää raskasta savimaata ja liian hiekkaista, nopeasti kuivuvaa maata. Tilli kylvetään suoraan parhaan tuloksen saavuttamiseksi ja sen voi hyvin kylvää useassa erässä, jotta sitä riittää paremmin koko kauden ajan.

Tilli viihtyy hyvin yhdessä: ruohosipulin, kaalin, kurkun, sipulin, punajuuren ja salaatin kanssa.
Tilli ei viihdy yhdessä: tomaattien ja chilin kanssa mutta voi myös risteytyy porkkanan kanssa.

Tilliä voi myös kasvattaa sisällä ikkunalaudalla tai kasvivalon alla ympäri vuoden. Tilli on myös mauste, joka sopii hyvin hydroponiseen kasvatukseen, mikä on iso plussa.

Tiesitkö, että tillin voi pakastaa? Paras vinkkimme on tehdä tillistä jääpalasia, eli kaadat päälle hieman vettä ennen pakastamista. Näin vältyt mahdolliselta pakkaspalamiselta, kun lämpötilaerot kasvavat liian suuriksi, mikä tekee tillistä syömäkelvotonta. Samalla tillin annostelu on helppoa, kun sitä on aika käyttää!