Gladiolus, jota kutsutaan myös miekkaliljaksi, on majesteettinen, ihana ja korkeakasvuinen loppukesän kukka. Se kasvaa sipulia muistuttavasta varsimukulasta ja kukkii upeasti ja ylävästi, kun muut kesäkukat ovat jo kiittäneet ja kumartaneet. Se on kotoisin Afrikasta, Aasiasta ja Välimeren alueelta, mutta sitä esiintyy nykyään lähes koko maailmassa. Gladiolus on kurjenmiekkakasvien heimoon kuuluva suku, joka sisältää nykyään noin 185 huikeaa lajia.
Gladioluksen kasvattaminen
Mukulat istutetaan keväällä noin desimetrin syvyyteen maahan ja noin 1,5 desimetrin etäisyydelle muista mukuloista. Gladiolus viihtyy parhaiten aurinkoisella ja suojaisalla paikalla hyvin vettä läpäisevässä maassa, jossa on sopivasti ravinteita. Kun mukulat ovat maassa, ne pärjäävät omillaan – niitä täytyy vain kastella hieman silloin tällöin kuivempina ja lämpimämpinä jaksoina. Gladiolus pitää siitä, että se saa kasvaa tiiviisti muiden kasvien kanssa, jotka tukevat sen pitkiä varsia, joten se sopii erinomaisesti yhteisistutuksiin.
Pieni vinkki meiltä Floreasta on istuttaa se yhdessä muiden korkeakasvuisten lajien, kuten daalioiden, salkoruusujen, liljojen ja jättiverbenan kanssa.
Gladioluksen talvetus
Kun kylmyys on tullut jäädäkseen ja ensimmäinen hallan häivähdys on tosiasia, on aika nostaa mukulat maasta. Silloin ne kaivetaan ylös, huuhdellaan ja laitetaan kuivumaan. Kun mukula on kuivunut, varret leikataan pois. Mukuloita säilytetään sen jälkeen pakkaselta suojassa pimeässä paikassa, mieluiten hieman kutterinlastussa.
(Ruukussa kasvatetut gladioluksen mukulat voi laittaa sivuun ruukun kanssa ja talvisäilyttää sellaisenaan istutettuna.)
Jotkin gladioluslajikkeet ovat talvenkestävempiä kuin toiset, ja niitä voi talvettaa suoraan maassa, jos asut lämpimämmillä viljelyvyöhykkeillä.
