Angelica Svanström

Puutarha ei ole minulle työtä. Päinvastoin.
Tajusin aika nopeasti, että halusin luoda puutarhan, joka saa rehottaa omia aikojaan, vuosi toisensa jälkeen.

Täällä sormiin tarttuu timjami, joka on selvinnyt talven yli. Koristekrassi räjähtää väreihin. Rehevät puut kehystävät meitä. Tomaatit kypsyvät hitaasti. Syreeni ja tuomi. Villiviini, joka kasvaa suuremmaksi ja vahvemmaksi joka vuosi.

Puutarha on minulle aurinkoa iholla. Laventelin tuoksu, joka viipyy aina lokakuuhun asti.

Se on meidän paikkamme. Jossa saamme vain olla. Levätä, elää ja nauttia pitkän kylmän talven jälkeen.

Itse asiassa itse viljely, tai oikeammin sanottuna esikasvatus, stressaa minua aika paljon. Siksi olen viime vuosina siirtynyt suorakylvöön.

Paitsi tomaattien kohdalla. Ne vaativat täällä Ruotsissa hieman aikaa. Mutta teen sen nautinnon vuoksi.

Omien tomaattien poimiminen. Timjamia grilliin. Koristekrassi, joka valtaa maan. Se on maaginen tunne. Mmmmm, odotan sitä innolla

Kasvatan sitä, mitä käytämme. Vihanneksia, yrttejä ja kukkia. Mikään ei koskaan tule täydelliseksi eikä mitään suunnitella viimeistä yksityiskohtaa myöten. Menen fiiliksellä ja toivon jotain rehevää ja kaunista, joka saa vallata puutarhan.

Kun kaikki kukkii, mikään ei voita rehevää puutarhaa. Nähdä auringon laskevan, tuntea ilman olevan yhä haalea ja vihdoin saada kulkea kaiken sen keskellä, mitä olemme niin kauan odottaneet.