Leijonankita
Leijonankita kukkii koko syksyn
Leijonankidasta on matalia, 20-50 cm:n korkuisia lajikkeita. Ne sopivat täydellisesti ruukkuihin ja reunakasveiksi. Korkeammat lajikkeet voivat kasvaa yli metrin korkuisiksi, ja ne ovat tyylikkäitä kukkapenkeissä ja leikkokukkina. Kasvatamme eri värejä yhdessä samassa kukkapenkissä. Siitä syntyy leijonankitojen meri, joka hehkuu iloisissa väreissä.
Leijonankita sietää jonkin verran kylmää. Se kestää jopa lievän hallan. On mukavaa, kun puutarhassa kukkii jotain vielä silloin, kun keskikesän kasvit ovat jo lopettaneet kautensa.
Leijonankita, keijujen koti?
Leijonankidan nimi tulee kukan erikoisesta rakenteesta. Kun painat kevyesti kukan teriötä, se aukeaa kuin pieni kita. Siksi kukan mettä pääsevät hakemaan lähinnä kimalaiset ja muut painavammat hyönteiset.
Leijonankita on kotoisin Välimeren ympäristön maista. Antiikin Kreikassa uskottiin, että kukka suojeli kantajaansa. Samasta syystä leijonankitaa istutettiin keskiajalla mielellään eurooppalaisten linnojen ympärille.
Leijonankidasta on esitetty muitakin mielikuvituksellisia väitteitä. Antiikin loitsukirjojen mukaan saattoi tulla näkymättömäksi, jos piti leijonankitaa kielen alla ja lausui tietyn loitsun. Kukkia pidettiin myös keijujen erityisen mieluisana kotina. Keijuihin on itse asiassa helppo uskoa, kun leijonankitojen ryhmä puhkeaa satumaiseen väri-ilotulitukseen.
Pikkuruiset, valossa itävät siemenet
Leijonankita täytyy esikasvattaa. Kylvä siemenet aikaisin, helmi-huhtikuussa. Ajoita kylvö noin 12 viikkoa ennen viimeisiä yöhalloja.
Siemenet ovat todella, todella pieniä. Kylvä ne siksi kylvömultaan. Hentojen juurten on helpompi kasvaa sen läpi. Laitamme yleensä ruukun pohjalle istutusmultaa ja pinnalle kylvömultaa. Silloin juuret pääsevät ravinteikkaampaan kerrokseen, kun kasvi on tarpeeksi iso hyötymään lannoitteesta.
Valossa itäviä siemeniä ei peitetä mullalla. Sirottele ne kylvöalustan pinnalle ja pidä kosteana itämisen ajan. Suojaa ne mielellään kuivumiselta läpinäkyvällä kannella tai muovilla, jossa on ilmareikiä. Suihkuta vettä, jos multa kuivuu.
Siemenet itävät parhaiten 20-22 asteessa. Sen jälkeen taimet viihtyvät hieman viileämmässä. Mitä aikaisemmin vuodesta leijonankita kylvetään, sitä enemmän valoa taimet tarvitsevat, jotta ne eivät veny honteloiksi.
Leijonankidan istutus ruukkuun tai kukkapenkkiin
Siirrä taimet hieman isompiin ruukkuihin, kun ne ovat kasvaneet ja saaneet muutaman lehden. Jotta leijonankita haarautuisi ja kasvattaisi useampia varsia, se kannattaa latvoa. Teemme sen, kun taimet ovat 8-10 cm korkeita. Kun yöhallan vaara on ohi, on aika istuttaa taimet lopulliselle kasvupaikalleen.
Leijonankita on yhtä kaunis ruukussa kuin kukkapenkissä. Matalammat lajikkeet kasvavat usein pensasmaisesti ja tiiviisti. Ne ovat hienoja reunakasveina tai maanpeitekasveina. Sopiva istutusväli on noin 20-25 cm. Korkeammat lajikkeet näyttävät parhailta ryhmissä noin 40 cm:n välein.
Aurinkoinen paikka antaa runsaimman kukinnan, mutta myös puolivarjo sopii hyvin. Istuta ravinteikkaaseen maahan ja kastele säännöllisesti.
Leijonankidan hoito
Leijonankita kukkii heinäkuusta alkaen. Leikkaa kuihtuneet varret pois, niin uusia kukkia tulee.
Kun hallaöiden aika lähestyy, peitä taimet mielellään harsolla. Silloin kukkatähkät pysyvät kauniina vielä pidemmälle syksyyn.
Etelä-Suomen lämpimimmillä paikoilla leijonankidan siemenet voivat selvitä talven yli. Silloin kasvi palaa samalle paikalle vuodesta toiseen. Joskus taimet voivat jopa talvehtia, varsinkin jos ne peitetään oljilla tai lehdillä.
Leijonankidan kukat ovat syötäviä
Leijonankitaa voi käyttää ruoanlaitossa. Kukat ovat erittäin kauniita salaateissa, juustotarjottimilla ja voileipäkakuissa. Maku on hieman kitkerä, mutta voit kokeilla sokeroida kukat, jolloin ne sopivat myös jälkiruokiin.
Kirjoittaja: Johanna Damm
Tarkastanut Erik Hoekstra
Päivitetty 2022-10-14
