Munakoiso
Monenvärisiä munakoisoja
Nimi munakoiso kertoo alkuperäisistä lajikkeista: niiden hedelmät olivat pieniä, vihertävänvalkoisia, munaa muistuttavia soikioita. Kasvia viljeltiin ensin Intiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Sieltä munakoiso levisi Persian valtakunnan kautta Eurooppaan.
Nykypäivän viljelijä voi valita monenlaisista muodoista ja väreistä. Kaupan vihannestiskiltä tuttujen violetinmustien munakoisojen lisäksi on olemassa esimerkiksi vihreitä, valkoisia ja violettiraitaisia lajikkeita.
Esikasvata munakoiso valossa ja lämmössä
Kylvä munakoiso tammi-maaliskuussa. Laita siemenet noin 0,5 cm:n syvyyteen. Ruukun pohjalle kannattaa laittaa kukkamultaa ja täyttää ylin kolmannes kylvömullalla. Silloin munakoison juuret pääsevät ravinteisiin, kun taimi on kasvanut niin suureksi, että se tarvitsee niitä.
Pidä kylvös lämpimässä. Sähköinen lämpömatto on hyvä apu, tai voit sijoittaa kasvatusastian lattialämmityksen tai patterin päälle. Pidä multa kosteana itämisen ajan. Ole kärsivällinen, sillä siementen itäminen voi kestää jonkin aikaa. Taimet voivat nousta näkyviin vasta kuukauden kuluttua.
Pohjoisessa aurinkoa on kevättalvella niukasti. Siksi munakoisoja kannattaa hemmotella lisävalolla. Kasvivalaisin, joka palaa noin 10 tuntia päivässä, tekee taimista vahvoja ja tanakoita.
Siirrä munakoisot isompiin ruukkuihin sitä mukaa kuin ne kasvavat. Istuta ne uuteen ruukkuun hieman syvemmälle, niin juuria kehittyy enemmän. Kun taimet ovat 25-30 cm korkeita, on aika latvoa ne. Silloin ne haarautuvat ja kasvavat tuuheammiksi.
Jos munakoisoa kasvatetaan ruukussa, lopulliseen kasvatusastiaan pitää mahtua 10-20 litraa multaa. Silloin kasvilla on kunnolla tilaa. Suuressa ruukussa ei myöskään tarvitse kastella yhtä usein.
Jo esikasvatuksen aikana jonkinlainen tuki voi olla hyödyksi, esimerkiksi kukkakepit tai pieni ruukkusäleikkö.
Munakoison hoito
Munakoisoa kasvatetaan usein kasvihuoneessa tai lavassa. Se viihtyy hyvin myös suuressa ruukussa terassilla tai tuulensuojaisen eteläseinän vierellä.
Lämpöä rakastavat munakoisot kannattaa siirtää ulos vasta, kun yölämpötila on vähintään 12 astetta. Karaise taimet pitämällä niitä parin päivän ajan ulkona yhä pidempään, mieluiten harson alla. Ota ne sisään yöksi.
Istuta taimet lopulliselle paikalleen peruslannoitettuun maahan. Sopiva taimiväli on 50-60 cm. Tue taimet kepeillä tai sido ne, niin ne jaksavat kantaa hedelmänsä. Kastele lannoiteliuoksella säännöllisesti siitä lähtien, kun kukinta alkaa. Jätä kasviin noin 5-8 hedelmänalkua sen mukaan, ovatko lajikkeen hedelmät suuria vai pieniä.
Suopasuihke tuholaisia vastaan
Munakoisoon voi iskeä kirvoja, ansarijauhiaisia ja vihannespunkkeja. Suihkuta lehtiä pehmeällä vesisuihkulla, niin ehkäiset ja torjut tuhoja. Jos kirvat pääsevät valloilleen, suopasuihke tekee ihmeitä. Sekoita 0,5-1 dl mäntysuopaa litraan vettä ja suihkuta päivittäin, kunnes kirvat ovat poissa. Kasvihuoneessa hyvä ilmanvaihto vähentää tuholaisriskiä.
Munakoiso ruoanlaitossa
Munakoisoja voi korjata elokuusta alkaen. Paras aika sadonkorjuulle on aamu, sillä silloin hedelmät ovat yön viileyden jäljiltä mehukkaimmillaan.
Kun hedelmiä poimitaan, kasvi alkaa muodostaa uusia. Jos munakoisot saavat roikkua kasvissa liian kauan, ne alkavat menettää kiiltonsa, ja maku voi muuttua kitkeräksi. Korjaa siis munakoisot, kun hedelmät ovat vielä kiiltäviä.
Munakoiso on ravitseva ja vähäkalorinen raaka-aine. Klassinen munakoisoruoka on musakka, mausteinen kreikkalainen vuokaruoka. Toinen klassikko on baba ganoush, superherkullinen ja savunmakuinen libanonilainen dippi. Munakoiso sopii myös paistettavaksi, grillattavaksi ja pataruokiin.
Kirjoittaja: Johanna Damm
Tarkastanut Erik Hoekstra
Päivitetty 2022-10-14
