Siperianunikon viljely

Siperianunikko (Papaver nudicaule)

Laji löydettiin 1750-luvun lopulla, ja sen kuvasi itse Carl von Linné. Tämän kestävän unikon kerrotaan sietävän jopa -29 asteen pakkasta. Luonnossa sitä tavataan keltaisena tai valkoisena, ja se on kotoisin maapallon subarktisilta alueilta. Älä sekoita sitä lajiin Papaver croceum. Silkkiset, paperinohuet ja ryppyiset terälehdet vaihtelevat valkoisesta, keltaisesta, oranssista ja punaisesta nykyään suosittuihin pehmeisiin pastellisävyihin, kuten vaaleanpunaiseen, koralliin, aprikoosiin ja kermaan. Siksi siperianunikko sopii erityisen kauniisti alkukesän häihin ja juhliin. Lajikkeita on useita, ja niiden karvaiset varret ovat noin 30-75 cm pitkiä. Kaikista unikoista siperianunikko sopii parhaiten tuoreeksi leikkokukaksi, kunhan olet nopea sadonkorjuussa. Palaan tähän tarkemmin alempana. Se on lyhytikäinen perenna, jota pidetään useimmiten kaksivuotisena. Jotta sato olisi varma, leikkokukkaviljelyssä sitä kasvatetaan yksivuotisena eli uudet siemenet kylvetään joka vuosi. Jos haluat haastaa itsesi ja ennen kaikkea kärsivällisyytesi, siperianunikko on oikea valinta. Se on sitkeä veijari, joka ottaa aikansa. Varaudu siihen, että ensimmäisiin kasvulehtiin menee reilu kuukausi ja ulosistutukseen saman verran lisää.

Onko se vaikea kasvattaa?

Siperianunikko ei ole aloittelijan kukka, mutta onnistuminen palkitsee sitäkin enemmän! Toivon, että tämä teksti auttaa sinut alkuun. Siemenet ovat pieniä ja kylvö vaatii alussa jonkin verran hoivaa, mutta kun taimet on istutettu ulos, ne tuottavat runsaasti häkellyttävän kauniita kukkia, joihin ainakaan minä en kyllästy koskaan! Muista myös, että unikoissa on suuria eroja. Toisin kuin useimmat muut unikkolajit, siperianunikko esikasvatetaan, mutta muiden lajien tavoin sen juuristo on herkkä. Jos asut leudolla seudulla, voi kannattaa kokeilla ulosistutusta syksyllä, jolloin kasvit talvehtivat ja kukkivat keväällä. Tämä teksti perustuu kokemuksiin melko viileästä pohjoismaisesta ilmastosta, mikä kannattaa pitää mielessä.

Kylvö:

Siperianunikon kehitysaika on pitkä, noin 16 viikkoa, ja lisäksi se haluaa kasvaa pitkään viileässä. Siksi on erittäin tärkeää aloittaa kylvö aikaisin, jo tammikuussa ja viimeistään helmikuussa. On harmi käyttää niin paljon aikaa ja vaivaa kukkaan ja aloittaa liian myöhään, sillä se ei kestä kesän lämpöä. Koska siperianunikko on monien muiden unikoiden tavoin melko arka, varsinkin juuriltaan, suosittelen lämpimästi esikasvatusta multapaakuissa (soil blocker) tai vastaavissa. Taimikennot voivat olla vaihtoehto, vaikka en ole itse kokeillut niitä, mutta hajakylvöä en suosittele. Multapaakkujen etu on myös se, että taimet saavat alusta asti sopivan määrän multaa, kun aloitat Micro 20 -kokoisilla paakuilla. Liian suuressa multamäärässä siemenet voivat mädäntyä. Pienet siemenet on helpointa kylvää hammastikun avulla (kostuta pää, jolla siemeniä siirrät). Niitä ei peitetä, sillä ne tarvitsevat valoa itääkseen parhaiten. Jos haluat parantaa kosteutta ja pitää siemenet paremmin paikallaan, voit ripotella mullan pinnalle hyvin ohuen kerroksen hienoa hiekkaa tai vermikuliittia, mutta et multaa. Kylvön jälkeen pinta peitetään kannella, muovilla tai lasilla, jota tuuletetaan päivittäin. Hyvä ilmankierto on kylvössä aina tavoiteltavaa. Paras itämislämpötila on 15-21 °C. Koska siemenet ovat niin pieniä, kylvös kastellaan altapäin, muuten ne voivat huuhtoutua vahingossa pois. Siementen pitäisi itää viikon kuluessa. Poista kansi, muovi tai lasi tässä vaiheessa. Noin 3-4 viikon kuluttua on aika koulia taimet. Siirrän ne isompiin multapaakkuihin ja viileämpään tilaan, jossa suosittelen 10-13 °C:n lämpötilaa. Siperianunikko ei pidä yli 21 °C:n lämmöstä ja tuottaa lämpimämmässä heikompia kukkia. Tämä kannattaa muistaa myös lopullista kasvupaikkaa valitessa. Käsittele taimia koulittaessa varovasti. Kuten aina, tartu kasvulehtiin äläkä varteen tai juuriin (ellei sinulla ole multapaakkua, josta pitää kiinni). Jos et voi koulia taimia tai haluat antaa niiden kasvaa samankokoisissa paakuissa, muista aloittaa ravinnekastelu tässä vaiheessa. Siperianunikko ei viihdy, jos se joutuu odottamaan pitkään ennen ulosistutusta, joten aikaa saa kulua enintään 10 viikkoa. Kesäkylvö: Olen huomannut, että Rosa Chiaro Pastello kukkii kaikkein kauneimmin, isoin ja upein kukin, kun kylvän siemenet kesällä kevään sijaan. Lajike viihtyy nimittäin parhaiten hieman viileämmässä, mieluiten alle 20 asteessa. Pohjoismaisessa ilmastossa se ei yleensä ole ongelma, mutta jos toukokuu on poikkeuksellisen lämmin, keväällä kylvetyillä taimilla voi olla vaikeaa. Silloin on vaarana, että se kaikkein kaunein kukinta jää näkemättä. Kesäkylvö on siksi varmempi valinta, jos haluat saada tästä lajikkeesta kaiken irti. Kesäkylvön ansiosta kukinta alkaa seuraavana vuonna aikaisemmin, ennen kuin ulkona ehtii tulla liian lämmintä. Meidän kokemuksemme mukaan kesäkylvö ei ole ongelma, vaikka silloin on hieman lämpimämpää. Nimenomaan kukinnan aikana kasvi ei viihdy liian lämpimässä. Kylvän siperianunikon mieluiten kennolevyyn, jossa jokainen siemen saa kehittyä parhaaksi mahdolliseksi taimeksi. Kesällä minulla on hyvin tilaa, eikä haittaa, vaikka muutama kenno jäisikin tyhjäksi. Olen kokeillut kesällä myös hajakylvöä karkkirasiaan tai muuhun muoviastiaan, ja sekin onnistuu hyvin. Silloin pitää vain olla tarkempi, etteivät taimet joudu odottamaan liian pitkään liian ahtaasti. Laita kennolevyn tai ruukun pohjalle laadukasta istutusmultaa ja kastele se läpikotaisin. Ripottele päälle noin sentin kerros kylvömultaa. Kylvä sitten pienet siemenet. Kennolevyyn laitan yhden siemenen kuhunkin kennoon, ja apuna käytän yleensä hammastikkua tai grillitikkua, joka helpottaa näiden pikkuruisten siementen käsittelyä. Sen jälkeen ripottelen pinnalle kerroksen vermikuliittia, joka auttaa pitämään mullan pinnan kosteana ja estää pahimman leväkasvun. Kylvös saa sitten olla ulkona, mieluiten hieman suojassa, ettei sade pääse ropisemaan suoraan ruukkuun tai kennolevyyn. Vältä myös suoraa auringonpaistetta, joka voi kuivattaa kylvöksen hurjan nopeasti, jolloin siemenet eivät idä. Siemenet itävät parhaiten 17-20 asteessa, ja itäminen voi koetella kärsivällisyyttä. Pidä pinta kosteana koko itämisajan, mutta multa ei silti saa olla liian märkää. Kun taimet ovat kasvaneet niin isoiksi, että niitä voi käsitellä, istutan ne ulos lopulliselle kasvupaikalleen. Tämä kannattaa tehdä kuusi viikkoa ennen pakkasia, jotta kasvi ehtii muodostaa hyvän juuriston ennen kylmän tuloa. Siperianunikkoa ei yleensä uhkaa kylmyys vaan kosteus ja märkyys, jotka hallitsevat puutarhassani usein sitä aikaa, jota voisi kutsua talveksi. Lisäksi joudun usein taistelemaan paljaan maan pakkasia vastaan, ja silloin voi olla hyvä peittää istutus lehdillä tai muulla katteella. Rosa Chiaro Pastello on yhtä rakas minulle kuin espanjansiruetanoille, joten ripottelen yleensä istutuksen ympärille myös Ferramolia ja pidän sakset valmiina, kun näen limaiset otukset. Jos haluat kauneimmat kukat, suosittelen siperianunikon kesäkylvöä. Silloin saat ihanan kukinnan juuri, kun tulppaanit ovat kukkineet ja ennen kuin pionit aukeavat. Ajattele, että tämä kaunotar täyttää juuri sen tyhjän välin! Tulet rakastamaan sitä!

Ulosistutus:

Ulosistutusta koskevat neuvot vaihtelevat: jotkut viljelijät, varsinkin leudommassa ilmastossa, istuttavat taimet ulos jo kuukauden kuluttua, toiset vasta kahden kuukauden kuluttua. Itse noudatan jälkimmäistä ja istutan noin 1,5-2 kuukauden kuluttua sen mukaan, miten hyvin taimet ovat kehittyneet ja millainen kevät on. Huomionarvoista on, että taimet eivät ole tässä vaiheessa suuria, sillä varsinainen kasvu tapahtuu ulosistutuksen jälkeen. Sitä ennen tärkeintä on, että juuret ja tukevat lehtiparit kehittyvät. Karaise taimet ennen ulosistutusta. Ne kestävät lievää hallaa, mutta suojaa ne alussa harsolla. Taimiväli on 20-30 cm. Noin kahden kuukauden ikäisinä istutan taimet ensisijaisesti kylmään kasvihuoneeseen. Osan istutan myöhemmin avomaalle väliaikaisiin kasvutunneleihin, jotka on helppo poistaa, kun alkukesän lämpö saapuu. Kasvupaikan on oltava hyvin vettä läpäisevä, ja suojainen paikka on iso plussa. Tunnelikasvihuoneen etu on, että kukat ovat suojassa ylhäältä tulevalta sateelta. Tihkuletkukastelu on suositeltavaa, ja pienemmässä viljelyssä vaihtoehtona voi olla juurikastelija. Kylmän kasvihuoneen haittapuoli on liiallinen lämpö, sillä siperianunikko viihtyy parhaiten alle 15 °C:ssa. Jos taimet on mahdollista suojata etanoilta, se kannattaa tehdä, sillä etanat ovat suurin uhka, vaikka ne näyttävätkin pitävän enemmän esimerkiksi hennoista salaatinlehdistä ja nuorista auringonkukista.

Sadonkorjuu:

Siperianunikko tuottaa satoa, kunnes yölämpötila nousee yli 15 °C:n. Voit odottaa noin 10-15 vartta kasvia kohden. Sadonkorjuussa pitää olla nopea, sillä kukka voi avautua suljetusta nupusta täysin auenneeksi alle 50 minuutissa (olen ottanut ajan). Kun karvainen nuppu alkaa avautua ja terälehtien väri pilkottaa esiin, on aika korjata! Tämä tapahtuu yleensä aamulla, mutta ota tavaksi käydä unikot läpi vähintään 2-3 kertaa päivässä (jos kukat menevät myyntiin, muuten vain nauti). Nupun kuori suojaa myös hauraita terälehtiä säältä ja tuulelta. Joskus kukka voi tarvita apua kuoren irrottamisessa kokonaan, mutta terälehdet avautuvat itsestään, joten anna niiden olla. Jos korjaat liian aikaisin, osa kukista ei pysty avautumaan itse. Korjuun yhteydessä varren pää poltetaan noin 10 sekunnin ajan heti leikkaamisen jälkeen, ja sitten varsi laitetaan kylmään veteen. Vaihtoehtoisesti pään voi kastaa 10 sekunniksi kiehuvaan veteen, mutta itse pidän helpompana ottaa sytyttimen mukaan. Tämä toistetaan aina, kun vartta lyhennetään. Jos kukkia kuljetetaan, ne kannattaa pakata niin, että osa nupun kuoresta on vielä jäljellä (vaikka se olisi jo hieman avautunut). Sen voi poistaa varovasti myöhemmin. Täysin auenneet kukat hauraine terälehtineen kestävät kuljetusta huonommin.

Kuinka kauan se kestää maljakossa?

5-7 päivää, lyhyemmän aikaa, jos kukka on ehtinyt aueta ennen korjuuta. Parhaiten se säilyy jääkaapissa noin 4 °C:ssa.

Miten siemenet säilytetään parhaiten?

Siperianunikon siemenet säilyvät parhaiten jääkaapissa, ja ne pysyvät itämiskykyisinä jopa 4 vuotta.   Kirjoittaja: Natalia, dengodafloran https://dengodafloran.se/ Täydentävä kirjoittaja: Hanna Wendelbo Tarkastanut Erik Hoekstra Päivitetty 2025-07-01 Natalia, joka pitää 'den goda floran' -sivustoa, on koulutettu puutarhuri ja leikkokukkaviljelijä sekä aiemmalta ammatiltaan laillistettu eläinsairaanhoitaja. Natalian verkkosivuilla on useita kiinnostavia artikkeleita, ja hän pitää myös leikkokukkaviljelyn verkkokursseja.