Sokeriherne
Monia sokerihernelajikkeita
Herne on kulkenut ihmisen mukana uskomattoman pitkään. Herneistä on löydetty fossiileja jo pronssikaudelta asti. Koska herne on levinnyt ympäri maailmaa hyvin pitkän ajan kuluessa, lajikkeita on nykyään valtavasti.
1800-luvulla herneellä oli tärkeä osa perinnöllisyystieteen synnyssä. Gregor Johann Mendel risteytti eri lajikkeita ymmärtääkseen paremmin periytymisen lakeja.
Myös sokeriherneestä on monia muunnoksia. Ruokakaupoissa näkee yleisimmin vihreitä paloja. Itse viljelevä voi kuitenkin valita myös keltaisia, violetteja ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Sokeriherneitä on lisäksi eri korkuisia. Matalat antavat varhaisen sadon. Keskikorkeat ja korkeat sokeriherneet antavat hieman suuremman sadon.
Kylvä sokeriherne useassa erässä, niin saat suurimman sadon
Sokeriherne kestää kylmää parhaiten kaikista herneistä. Heti kun maa on keväällä muokattavassa kunnossa, siemenet voi painaa maahan. Helpointa on kylvää sokeriherneet suoraan kasvupaikalle. Niitä voi kuitenkin myös esikasvattaa sisällä. Silloin siemenet kylvetään huhtikuussa ja taimet istutetaan ulos toukokuussa.
Esikasvatamme yleensä muutaman taimen sisällä tai kasvihuoneessa erityisen varhaista satoa varten. Sen jälkeen kylvämme sokeriherneitä suoraan maahan useassa erässä. Näin saamme satoa jatkuvasti aina siihen asti, kunnes halla syksyllä pysäyttää kasvit.
Siemenet kannattaa liottaa, jotta ne itävät nopeammin. Kylvä ne 3-4 cm:n syvyyteen 5-10 cm:n välein. Peitä uusi kylvö harsolla, jotteivät linnut syö herneitä.
Sokeriherne viihtyy avomaalla, lavakauluksessa tai ruukussa, jossa on vähintään 10 litraa multaa. Se kasvaa mielellään multavassa savimaassa aurinkoisella paikalla.
Sokeriherne on helppohoitoinen
Sokeriherneet ovat helppoja kasvattaa, ja taudit vaivaavat niitä harvoin. Muista kuitenkin kastella säännöllisesti. Jos kasvit kuivuvat liikaa, niiden kasvu voi pysähtyä tai lehdet voivat kellastua.
Korkeat ja kiipeävät lajikkeet tarvitsevat tuekseen esimerkiksi säleikön, risuja, bambukeppejä tai verkon. Jos haluat tuuheampia kasveja, joissa on enemmän versoja, voit latvoa sokeriherneet, kun ne ovat noin 30 cm korkeita.
Sokeriherneet tarvitsevat ravinteita säännöllisesti mutta maltillisesti. Levitä kasvien väliin ruohosilppua tai muuta eloperäistä ainesta. Se pitää maan kosteana, tukahduttaa rikkaruohoja ja vapauttaa lisäravinteita hajotessaan.
Kun sokeriherneet ovat antaneet satonsa, ne kellastuvat ja kuihtuvat. Silloin kasvit voi yksinkertaisesti kiskoa ylös ja kääntää maahan tai käyttää katteena.
Sokeriherne sitoo typpeä maahan
Kuten kaikkien palkokasvien, myös sokeriherneen juurissa elää typpeä sitovia bakteereja. Ne ottavat typpeä ilmasta ja tekevät maasta ravinteikkaampaa. Siksi paljon ravinteita tarvitsevat kasvit kannattaa istuttaa paikkaan, jossa on kasvanut sokeriherneitä.
Makeita, meheviä, rapeita ja terveellisiä!
Korjaa sokeriherneet sitä mukaa kuin ne kypsyvät. Palot ovat herkullisimmillaan, kun ne ovat vielä litteitä. Mitä enemmän herneitä poimit, sitä enemmän uusia kukkia muodostuu.
Toisin kuin monet muut palkokasvit, sokeriherneet voi syödä raakoina. Niitä on vastustamattoman hyvä napostella suoraan penkistä: makeita, meheviä ja rapeita. Sokeriherneet maistuvat hyviltä myös wokissa tai kevyesti suolavedessä keitettyinä. Jos sato on suuri, sokeriherneet voi pakastaa nopean ryöppäyksen jälkeen.
Sokeriherneet sisältävät runsaasti proteiinia, kivennäisaineita ja C-vitamiinia. Niissä on myös suolistoflooralle hyödyllisiä aineita.
Kirjoittaja: Johanna Damm
Tarkastanut Erik Hoekstra
Päivitetty 2022-10-14
