Tuholaiset
Monet tuholaiset viihtyvät tomaatin taimissa ja hedelmissä, ja moniin niistä on puututtava ajoissa, ettei sato vaarannu pahasti. Torjunta-aineita on nykyään harvoin käytettävissä, joten taimet kannattaa tarkistaa säännöllisesti ja huolellisesti, mieluiten joka viikko. Tuhohyönteiset löytyvät usein lehtien alapinnalta. Kun käytät keltaisia liima-ansoja ja tutkit saaliin tarkasti, huomaat tuholaiset ajoissa ja voit ryhtyä vastatoimiin varhain.
Kirvat iskevät usein nuoriin taimiin. Ne lisääntyvät nopeasti, joten jokainen hyökkäys on pysäytettävä ajoissa ennen kuin tilanne karkaa käsistä. Käytä kasvinsuojeluainetta, mäntysuopaa tai vastaavaa. Yleensä kirvat voi myös puristaa hengiltä sormenpäiden välissä tai huuhdella kasvin saastuneet osat kylmällä vedellä. Muista toistaa käsittely, sillä aina joku kirva välttyy siltä ja alkaa nopeasti lisääntyä uudelleen.
Myös ansarijauhiainen on tavallinen vieras viljelmillä. Se viihtyy erityisesti suljetuissa, kuivissa ja lämpimissä tiloissa, kuten lämpimällä ja aurinkoisella ikkunalaudalla tai kasvihuoneessa. Hyönteisellä on useita kehitysvaiheita, mutta eniten vahinkoa tekevät aikuiset, lentävät yksilöt, jotka imevät kasvinesteitä taimen nuorista osista. Pahoissa tapauksissa lehdet likaantuvat hyönteisen ulosteista, joissa erilaiset sienet kasvavat nopeasti ja muodostavat likaisen mustan kalvon. Kalvo estää valoa pääsemästä lehteen, jolloin lehti kuivuu ja kuihtuu. Hillitse hyökkäystä kasvinsuojeluaineella tai mäntysuovalla. Ansarijauhiaisia voi torjua erittäin hyvin myös kaupoista saatavilla keltaisilla liima-ansoilla. Ne ovat täysin myrkyttömiä: lentävät hyönteiset houkuttelee keltainen väri, ja kun ne kerran tarttuvat liimaan, ne eivät pääse irti. Ansat tehoavat hyvin myös muihin lentäviin tuholaisiin, kuten sienisääskiin ja ripsiäisiin.
Juuristotauteja voi esiintyä, jos viljelet samassa maassa useana vuonna peräkkäin, mikä on usein tilanne kasvihuoneen penkeissä. Tämän tuhoojaryhmän aiheuttamaa ongelmaa kutsutaan usein yhteisnimellä ”maanväsymys”. Tuhoojia ei näe paljain silmin, vaan kyse on mikroskooppisen pienistä eliöistä, usein ankeroisista, jotka vioittavat taimen juuria. Paras keino on vaihtaa kasvupaikkaa joka vuosi, mutta kasvihuoneessa se ei useinkaan ole mahdollista. Sen sijaan maata parannetaan sekoittamalla siihen runsaasti kompostia, hyvin palanutta tallilantaa, ruohosilppua ja niin edelleen, tai vaihtamalla koko maa uuteen. Poistettua maata voi käyttää kaikille muille kasveille, mutta ei tomaatille eikä paprikalle, koska kumpikin kärsii samoista tuhoojista.
Vihannespunkki on millimetrin kokoinen hämähäkkieläin, joka imee kasvinesteitä taimesta. Samalla se kutoo hienon seittiverkon aivan lehtien pintaan, ja pahoissa tapauksissa koko taimi näyttää hämähäkinseitin peittämältä. Punkki aiheuttaa vahinkoa ennen kaikkea taimikasvatuksen alkuvaiheessa, harvemmin kesällä varsinaisessa viljelyssä. Vihannespunkki viihtyy parhaiten lämpimissä, kuivissa ja suljetuissa paikoissa, kuten lämpimällä ikkunalla, jossa tomaatintaimet seisovat ahtaasti odottamassa istutusta ulos. Ensimmäisenä joutuvat kohteeksi juuri ne taimet, joiden kasvu on pysähtynyt ahtauden, liian pienen ruukun tai epätasaisen kastelun ja lannoituksen vuoksi. Voimakas hyökkäys voi levitä nopeasti muihin taimiin, joten punkkien varalta on tärkeää tarkastaa taimet säännöllisesti. Katso lehtien alapintaa ja erityisesti lehtiä, jotka näyttävät hieman kellanvihreän punertavilta ja kärsineen näköisiltä. Suurennuslasi voi olla tarpeen, sillä punkit ovat pieniä. Tärkein keino on huolehtia, että taimet ovat terveitä ja hyvinvoivia eivätkä kasva liian ahtaasti. Kun kylvöaika on oikea suhteessa siihen, milloin taimet voi istuttaa ulos, ja ruukun koko vastaa taimen veden- ja ravinteentarvetta, hyökkäyksen riski pienenee huomattavasti. Voit myös käyttää pieniä hyötyeliöitä, jotka syövät tuholaiset. Tätä kutsutaan biologiseksi torjunnaksi.
Vihannesyökkönen on kaunis yöperhonen, joka kuuluu yökkösten heimoon. Aikuinen perhonen ei vahingoita tomaatteja, vaan sen sijaan on varottava sen ahnasta toukkaa. Yleensä vahingot eivät ole kovin laajoja, vaan tomaatteja riittää sekä sinulle että perhoselle. Tuhot ilmaantuvat tavallisesti loppukesällä, elo- ja syyskuussa. Ne huomaa tomaattien hedelmissä ja lehdissä olevista syöntijäljistä, mutta syyllistä ei yleensä näy. Tarkkaan katsomalla taimen alta löytyy kuitenkin toukan ulosteita. Toukka on uskomattoman hyvin naamioitunut vihreän ja ruskean eri sävyihin, ja sen väri vaihtelee sen mukaan, missä se oleskelee. Kun taimea ravistaa voimakkaasti, lihavat ja paksut toukat putoavat maahan, josta ne on helppo kerätä pois.
Sienitaudit
Sienten itiöitä on kaikkialla ympärillämme, myös tomaatintaimien ympärillä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tomaatit sairastuisivat aina sienitauteihin. Päinvastoin, ne ovat hyvin vastustuskykyisiä. Kun sienet iskevät, syy on usein se, että me viljelijät emme ole onnistuneet tarjoamaan taimille oikeita olosuhteita, vaan olemme tehneet jotain väärin luullessamme auttavamme niitä. Avomaalla sienet ovat harvoin ongelma, paitsi tietysti silloin, kun kesä ja syksy tarjoavat pelkkää sadetta. Kasvihuoneessa yleisin virhe on liian vähäinen tuuletus: pidämme kasvihuoneen täysin suljettuna siinä uskossa, että se on lämpimämpää ja parempaa taimille. Sen sijaan luomme lämpimän, kostean ja tunkkaisen hautomon, jossa taimet joutuvat nopeasti kaikkien niihin iskevien sienten uhriksi. Kun huolehdit aina siitä, että kostea ilma pääsee tuulettumaan pois, mieluiten molempien päätyjen ikkunoista niin, että syntyy hieman läpivetoa, hyökkäysten riski pienenee huomattavasti. Myös hyvä viljelyhygienia kasvihuoneessa on tärkeää. Kitketyt rikkaruohot, poistetut lehdet ja mätänevät hedelmät on aina vietävä pois kasvihuoneesta heti, ei myöhemmin. Muuten niistä tulee helposti kasvualusta, josta sienten itiöt leviävät eteenpäin.
Härmä näkyy taimen lehdissä valkoisena, myöhemmin harmaana peitteenä. Härmäsieniä on hyvin monenlaisia, mutta yhteistä niille kaikille on, että ne ovat hyvin isäntäkasvikohtaisia, eli tomaatinhärmä tarttuu tomaattiin eikä mihinkään muuhun kasviin. Sieni voi näkyä myös pieninä, puoliksi läpikuultavina pisteinä tai pieninä renkaina hedelmien kuoressa. Nämä niin sanotut haamutäplät (ghost spots) ovat vain hedelmän pinnalla eivätkä koskaan ulotu syvälle hedelmään. Härmä ilmaantuu usein kasvukauden lopulla ja yleensä vain kasvihuoneessa. Hyvä tuuletus hillitsee usein tautia, mutta pahoin saastuneet lehdet kannattaa poistaa ja laittaa kompostiin tai kaivaa maahan.
Perunaruttoa luullaan joskus härmäksi, mutta niiden takana on kaksi eri sientä. Sekä tomaatti että peruna voivat sairastua, mutta tartunta tulee useimmiten jo aiemmin sairastuneesta perunankasvista. Tehokas tapa välttää tauti on pitää tomaatin ja perunan viljelyt kaukana toisistaan. Kasvihuoneessa tautia esiintyy harvoin, vaan vahingot näkyvät useimmiten avomaan tomaateissa. Taudin kulku on yleensä nopea ja raju, ja taimet voivat kuihtua kokonaan hyvin lyhyessä ajassa. Tauti alkaa ruskeina laikkuina, jotka leviävät nopeasti lehtiin ja hedelmiin. Lämmin, kostea, sateinen ja painostava sää on taudille otollinen. Kun tauti on todettu, on tärkeää poistaa nopeasti sekä sairastuneet kasvinosat että taimet. Laita ne sekajätteeseen, älä kompostiin, sillä tauti talvehtii niissä helposti seuraavaan vuoteen.
Harmaahome on yleinen kasvukauden lopulla. Sieni on hyvin yleinen ja voi iskeä kaikkiin kasvin osiin, mutta usein se tarttuu varren haavoihin, lehtien tynkiin tai haljenneisiin hedelmiin. Avomaalla sieni aiheuttaa harvoin vahinkoa, vaan alttiina ovat lähes aina suljetuissa tiloissa, kuten kasvihuoneissa ja kasvulavoissa, kasvavat viljelmät. Hyvästä hygieniasta kasvihuoneessa kannattaa pitää huolta, sillä sieni iskee ensin vioittuneeseen tai kuolevaan kasvimateriaaliin. Maahan jätetyt nypityt varkaat, kitketyt rikkaruohot ja leikatut lehdet yhdessä (liian) kostean, seisovan ilman kanssa ovat sienelle avoin ovi. Paras keino on tuulettaa kasvihuonetta, ja syksyllä ikkunan tai oven tulisi aina olla raollaan, jotta ilma pääsee kiertämään.
Tomaatin lehtihome on sienitauti, joka vioittaa ennen kaikkea tomaatin lehtiä. Loppukesällä lehtien yläpintaan ilmestyy hajanaisia kellanvihreitä laikkuja. Alapinnalla on huopamainen, ruskeanharmaa peite. Tauti alkaa yleensä taimen vanhemmista lehdistä, mutta leviää nopeasti ylöspäin. Sienen kasvu hyötyy korkeasta ilmankosteudesta ja on siitä riippuvainen, joten tauti vaivaa yleensä vain kasvihuoneen tomaatteja. Torjuntakeinoja ovat kasvihuoneen tuuletus ja hyvä hygienia, eli vanhempien lehtien poistaminen, jotta ilma kiertää taimien ympärillä. Kun tauti on todettu, sairastuneet lehdet on tärkeää poistaa ja hävittää nopeasti, ja ennen seuraavaa kasvukautta kasvihuone on puhdistettava perusteellisesti, sillä sienen itiöt talvehtivat helposti. Kestäviä lajikkeita on saatavilla, ja jos lehtihome on aiemmin ollut ongelma, kannattaa ehkä viljellä vain niitä!
Haamutäplät (ghost spots): katso härmä
Fysiologiset vauriot
Kasvit voivat vaurioitua tai kasvaa epänormaalisti ilman, että sieni tai tuhohyönteinen on niiden kimpussa. Näitä vaurioita kutsutaan yhteisesti fysiologisiksi vaurioiksi. Vaurio voi johtua yhdestä tai useammasta tekijästä tai niiden yhdistelmästä, ja oireet näkyvät usein vasta jonkin aikaa vaurion jälkeen. Taimien kasvu voi heikentyä, mikä johtaa usein sienten, bakteerien ja hyönteisten jälkitartuntoihin. Silloin vaurion alkuperäistä syytä on entistä vaikeampi selvittää. Tavallisia fysiologisten vaurioiden syitä ovat epäsuotuisat valo-, lämpö- ja kosteusolot.
Käpristyneet lehdet
Alkukesällä, kun valo, lämpö ja ravinteet ovat parhaimmillaan, tomaatti kasvaa voimakkaasti. Taimen latvan lehdet voivat silloin joskus käpristyä voimakkaasti. Oireita näkyy aina vain nuorissa, kehittyvissä lehdissä, ei muualla. Välitöntä huolta ei tarvita, mutta oire voi kertoa, että ravinnetaso on hieman korkea, joten lannoitusta voi olla syytä vähentää hetkeksi. Käpristyneet lehdet eivät yleensä vaikuta tulevaan satoon mitenkään haitallisesti. Tätä vauriota ei pidä sekoittaa kirvoihin tai pyralidien aiheuttamiin vaurioihin. Lue näistä kahdesta paljon vakavammasta ongelmasta lisää tästä artikkelista.
Vihreät hartiat
Tomaatin yläosa kannan ympäriltä ei värjäydy, vaan jää vihreäksi tai kellanvihreäksi, vaikka muu hedelmä on jo punainen. Syynä on se, että nämä hedelmän osat ovat saaneet liikaa aurinkoa ja lämpöä, mikä on tuhonnut hedelmän kyvyn muodostaa punaista väriainetta, lykopeenia. Kalsiumin puute voi pahentaa vauriota. Torjuntakeinoja ovat kasvihuoneen varjostaminen kesän helteillä ja lannoittaminen monipuolisella lannoitteella.
Haljenneet hedelmät
Loppukesällä ja syksyllä on tavallista, että tomaatit halkeavat kypsyessään. Syynä on aina se, että hedelmän sisäosa kasvaa voimakkaammin ja nopeammin kuin kuori ehtii mukautua. Kuori jää liian pieneksi turpoavalle hedelmälle, ja hedelmä halkeaa. Vaurion määrään vaikuttavat useat tekijät. Tärkein niistä on lajikevalinta: joidenkin lajikkeiden hedelmät halkeavat loppukesällä aina, eikä asialle voi mitään. Valitettavasti tätä tietoa on hyvin harvoin siemenpussissa, vaan on yksinkertaisesti kokeiltava.
Hedelmät halkeavat helposti myös, jos ne saavat roikkua taimessa hieman liian kauan sen jälkeen, kun ne ovat valmiita korjattaviksi. Keino on korjata hedelmät heti, kun ne ovat kypsiä. Kasvihuoneessa haljenneiden hedelmien osuuteen vaikuttaa lisäksi ilmankosteus. Kun tuuletusikkuna tai ovi on aina hieman auki, liiallinen kosteus tuulettuu pois. Kastelu kannattaa myös tehdä aamupäivällä, jotta pinnat ehtivät kuivua hieman ennen iltapäivää ja iltaa.
Puutostaudit
Kaikki kasvit tarvitsevat ravinteita enemmän tai vähemmän. Joitakin aineita tarvitaan suuria määriä, ja niitä kutsutaan pääravinteiksi. Toisia tarvitaan vain pieniä määriä, ja niitä kutsutaan hivenravinteiksi. Puutos voi kehittyä mistä tahansa näistä aineista, ja kasvavan taimen oireet voivat olla enemmän tai vähemmän epämääräisiä. Kun käytämme laadukasta multaa ja annamme lisäksi säännöllisesti monipuolista lannoitetta, puutostautien riski on pienimmillään. Ravinteita voi antaa eri muodoissa, orgaanisina ja epäorgaanisina. Kotipuutarhassa eloperäinen lannoitus on usein parempi vaihtoehto, koska se hyödyttää maaperän makro- ja mikroeliöitä ja vahvistaa siten maan kykyä tarjota kasveille sitä, mitä ne tarvitsevat. Kompostin, ruohosilpun ja hyvin palaneen tallilannan säännöllinen lisääminen maahan parantaa maata sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Pohjamätä on nimi vauriolle, joka ilmaantuu tomaatin hedelmän kärkeen. Syynä on kalsiumin puute turpoavassa hedelmässä, ja pahat vauriot voivat pilata hedelmät kokonaan. Puutos voi syntyä siitä, että maassa on liian vähän kalsiumia, mutta syynä voi olla myös liian epätasainen kastelu. Vauriota ehkäistään lannoittamalla taimia säännöllisesti monipuolisella lannoitteella ja kastelemalla ennen kuin taimet nuutuvat. Jotkin lajikkeet ovat herkempiä kuin toiset, ja usein isohedelmäiset tomaattilajikkeet kärsivät pahemmin. Kirsikkatomaatit ovat yleensä vähemmän herkkiä ja oireilevat harvoin.
Typen puute
Kaikki kasvit tarvitsevat typpeä (N) enemmän tai vähemmän. Typpi on edellytys sille, että kasvi voi kasvattaa uusia versoja, lehtiä ja varsia. Nopeakasvuisilla kasveilla, kuten tomaatilla, on erityisen suuri typen tarve, ja puutos vaikuttaa suoraan taimen hyvinvointiin ja kasvunopeuteen. Kasvien ravinteista puhutaan myös helposti ja heikosti liikkuvina ravinteina. Termi kertoo, pystyykö kasvi siirtämään ravinnetta kasvin sisällä toiseen kohtaan, jossa sitä juuri silloin tarvitaan enemmän. Typpi on liikkuva ravinne, joten kasvi voi siirtää typpeä vanhemmista lehdistä, jotka silloin kellastuvat, nuorempiin kehittyviin lehtiin, joilla on kehityksensä aikana suuri typen tarve. Hyvä varhainen merkki liian alhaisesta typpitasosta on siis se, että tomaatin alimmat, vanhemmat lehdet alkavat kellastua. Voit myös tarkastella koko taimen lehtiä: kun typpitaso on sopiva, niiden väri on aina rehevän tummanvihreä. Jos lehdet taas ovat kellanvihreitä, se viittaa typen puutteeseen. Välitön toimenpide on antaa taimelle lisää typpeä typpipitoisella lannoitteella.
Magnesiumin puute
Magnesium (Mg) on ravinne, jota kaikki kasvit tarvitsevat. Magnesiumin puutteessa lehtiin, ennen kaikkea vanhempiin, tulee lehtisuonten väliin kellanoransseja, vaaleita ja joskus ruskeita alueita. Puutos saa koko lehden näyttämään marmoroidulta, ja vakava puutos kuivattaa koko lehden, joka kuihtuu ennenaikaisesti ja putoaa. Kun lannoitat tomaatintaimia säännöllisesti monipuolisella lannoitteella, vaurion riski pienenee huomattavasti.
Muuta
Juuristotauteja voi esiintyä, jos viljelet samassa maassa useana vuonna peräkkäin, mikä on usein tilanne kasvihuoneen penkeissä. Tämän tuhoojaryhmän aiheuttamaa ongelmaa kutsutaan usein yhteisnimellä ”maanväsymys”. Sieniä tai muita tuhoojia ei näe paljain silmin, vaan kyse on mikroskooppisen pienistä eliöistä, jotka vioittavat taimen juuria. Paras keino on vaihtaa kasvupaikkaa joka vuosi, mutta kasvihuoneessa se ei useinkaan ole mahdollista. Sen sijaan maata parannetaan sekoittamalla siihen runsaasti kompostia, hyvin palanutta tallilantaa, ruohosilppua ja niin edelleen, tai vaihtamalla koko maa uuteen. Poistettua maata voi käyttää kaikille muille kasveille, mutta ei tomaatille eikä paprikalle, koska kumpikin kärsii samoista tuhoojista.
Rikkakasvien torjunta-aineet eli herbisidit voivat joskus päätyä väärään paikkaan ja aiheuttaa suurta vahinkoa. Tomaatti on hyvin herkkä näille valmisteille, ja ne on tietysti pidettävä kaukana taimista monesta syystä. Viime vuosina on puhuttu paljon pyralideista, aineista, joita on joissakin maatalouden rikkakasvihävitteissä ja jotka ovat aiheuttaneet vakavia vaurioita puutarhakasveille, muun muassa tomaatille ja paprikalle. Aine on hyvin myrkyllistä joillekin kasveille, ja kärsineissä taimissa näkyy vakavia vaurioita, kuten tiukasti kiertyneitä latvoja, ja ne näyttävät ylipäätään sairailta. Tomaatissa vaurio näkyy taimen latvan kasvupisteessä, ja pahoissa tapauksissa koko taimi kuolee enemmän tai vähemmän pitkän prosessin aikana. Kun taimi on kerran vaurioitunut, siihen ei ole parannuskeinoa. Pyralidit ovat tällä hetkellä yksi puutarhaviljelyn suurimmista haasteista, ja vaurioita on dokumentoitu paljon. Puutarhaan ne päätyvät aina ostettujen tuotteiden, kuten mullan ja lannoitteiden, mukana, ja lähes aina nimenomaan luomutuotteiden mukana. Ainoa tapa välttää myrkyn päätyminen omaan viljelmään on joko valmistaa multa ja lannoite itse tai toistaiseksi välttää kokonaan tuotteita, jotka saattavat sisältää pyralideja.