Maalajit
Arvokas pintamaamme on pieni ekosysteemi. Siinä on:
- kivennäisainesta: saven, hiekan ja soran hiukkasia
- humusta: hajonnutta eloperäistä ainesta
- huokosia: tärkeitä muun muassa hapen ja veden kulkeutumiselle
- pieneliöitä ja mikrobeja: ne tekevät maasta hedelmällistä ja kuohkeaa.
Viljelymaan ääripäät ovat savimaa ja hiekkamaa. Saven ja hiekan suhteesta riippuen on lisäksi erilaisia sekamaita. Voit testata maasi ottamalla maasta kourallisen ja yrittämällä puristaa sen kokoon. Hiekkamaa murenee, mutta savimaa on muovailtavaa, ja siitä voi pyöritellä nauhan. Mitä ohuemmaksi nauhan saa ennen kuin se katkeaa, sitä enemmän maassa on savea.
Sekä savella että hiekalla on hyvät ja huonot puolensa. Maalajista riippumatta maata on mahdollista parantaa.
Savimaa
Savimaa on saanut nimensä savesta, eli kaikkein pienimmistä kivennäishiukkasista. Mitä enemmän näitä pieniä hiukkasia maassa on, sitä tiiviimpää se on. Tiiviyden vuoksi savimaata voi olla raskasta muokata. Tiivistynyt maa, jossa on vain vähän huokosia, voi aiheuttaa kasvien juurille hapenpuutetta. Keväällä aurinko lämmittää tiivistä savimaata hitaasti.
Savimaalla on kuitenkin myös monta hyvää ominaisuutta. Tiiviytensä ansiosta savimaa pidättää ravinteita ja vettä erittäin hyvin. Syksyllä se pysyy lämpimänä pidempään kuin hiekkamaa. Lisäksi savimaa on luonnostaan kalkkipitoista.
Savimaata voi tasapainottaa lisäämällä siihen hiekkaa. Hiekka ei saa olla liian hienojakoista, sillä silloin maa voi alkaa muistuttaa betonia. Usein suositellaan, että maan pinnalle levitetään 5-10 cm täyttöhiekkaa, joka sekoitetaan kevyesti pintamaahan. Sen jälkeen maa peitetään vähintään 5 cm:n kerroksella eloperäistä ainesta, esimerkiksi lantaa tai kompostia.
Monet juurekset viihtyvät hiekkamaassa paremmin kuin savessa. Jos maasi on raskasta savea, voit sekoittaa hiekkaa juuri siihen kohtaan, jossa juurekset kasvavat. Nauris on kuitenkin poikkeus: se viihtyy kaikkein parhaiten savimaassa!
Hiekkamaa
Hiekkamaan kivennäisrakeet ovat suurempia kuin savimaan. Siksi hiekkamaa on ilmavampaa ja läpäisee vettä paremmin. Ravinteet ja vesi voivat huuhtoutua hiekkamaasta, jolloin siitä tulee vähäravinteista ja kuivaa. Lisäksi hiekkamaa on vähäkalkkisempaa kuin savimaa.
Hiekkamaan etu on, että sitä on helppo muokata. Keväällä se lämpenee nopeasti. Vesi ei myöskään jää seisomaan ja vahingoita kasvien juuria, koska maa läpäisee vettä niin hyvin.
Hiekkamaata voi tasapainottaa lisäämällä siihen savimaata. Usein suositellaan, että maan pinnalle levitetään noin 5 cm savea, joka sekoitetaan kevyesti pintamaahan. Sen jälkeen maa peitetään vähintään 5 cm:n kerroksella eloperäistä ainesta, esimerkiksi lantaa tai kompostia.
Lisää humusta, parempaa maata!
Humus on hajonnutta eloperäistä ainesta. Multava maa on rakenteeltaan mureaa ja väriltään kaunista. Sekä savi- että hiekkamaat paranevat viljelymaina, kun niiden humuspitoisuus kasvaa. Savimaasta tulee kuohkeampaa ja helpompaa muokata, kun taas hiekkamaa pidättää enemmän ravinteita ja vettä.
Maan pieneliöstö, joka tuottaa humusta, tarvitsee jatkuvasti ruokaa. Kun me viljelijät lisäämme eloperäistä ainesta auliisti, madot, pikkuötökät ja mikrobit ovat tyytyväisiä. Ainekset, jotka tarvitsevat hajotakseen happea, levitetään maan pinnalle. Tällaisia ovat esimerkiksi leikattu ruoho, lehdet, naatit, kitketyt rikkaruohot ja puoliksi maatunut komposti. Palanut lanta ja kompostimulta taas voidaan sekoittaa kevyesti maahan. Kaikki tämä muuttuu humukseksi ja ravinteiksi, joita kasvien juuret pystyvät helposti ottamaan käyttöönsä.
Viljelimmepä millaisessa maassa tahansa, hyvin ruokittu pieneliöstö palkitsee meidät rehevällä kasvulla, kukinnalla ja sadolla.
Kirjoittaja: Johanna Damm
Tarkastanut Erik Hoekstra
Päivitetty 2022-10-14
