Viinirypäleitä (Vitis vinifera) voi kasvattaa avomaalla myös pohjoisessa ilmastossa, mutta vain lajikkeella, joka ehtii kypsyä ennen syksyn loppua. Lajikevalinta ratkaisee enemmän kuin maa, lannoitus ja kastelu yhteensä. Sen jälkeen satoon vaikuttavat kaksi taitoa: leikkaus ja terttujen harvennus.
Lajikevalinta ratkaisee, kypsyvätkö rypäleet
Viiniköynnös muodostaa rypäleitä kasvupaikasta riippumatta. Kysymys on siitä, ehtivätkö marjat makeutua ennen pakkasia. Sato kypsyy lajikkeesta riippuen elokuun lopun ja lokakuun alun välillä, joten katso kypsymisaika ennen kuin luet värikuvauksen.
| Lajike | Väri | Siemenet | Kypsyminen | Hyvä tietää |
|---|---|---|---|---|
| Reliance | punainen | siemenetön | aikainen | RHS suosittelee sitä viileille paikoille. |
| Siegerrebe | punertavan roosa | siemenellinen | hyvin aikainen | Siitä tehdään valkoviiniä punertavista marjoista huolimatta. Houkuttelee ampiaisia. |
| Cabernet Cortis | sinimusta | siemenellinen | aikainen | Viinilajike, kestää hyvin sienitauteja. |
| Lakemont | vaaleanvihreä | siemenetön | syyskuun loppu | Makea muskattiaromi, vaatii lämpimimmän paikkasi. |
| Phoenix | kellertävän valkoinen | siemenellinen | myöhään syyskuussa | Kestää härmää. |
| Bianca | valkoinen | siemenellinen | keskiaikainen | Kestää härmää, lehtihometta ja harmaahometta. Puhkeaa lehteen myöhään ja selviää kevään halloista. |
Siemenettömiä lajikkeita on aikaisten joukossa harvemmin, mutta niitäkin löytyy. Sovereign Coronation on siemenetön, tumman sinivioletti ja makea, ja siinä on muskattiaromi. Himrodia myydään avomaalle sopivana viiniköynnöksenä. Viinilajikkeista Solarista viljellään pohjoisen viinitarhoilla. Valitse ensin kypsymisajan ja vasta sitten värin perusteella.
Kasvupaikka, maa ja istutus
Viinirypäle tarvitsee täyden auringon, ja kyse on yhtä paljon lämmöstä kuin valosta. Etelään antava kivi-, tiili- tai betonimuuri varaa päivällä auringon lämpöä ja luovuttaa sitä yöllä. Se pitää lämpötilan terttujen ympärillä korkeampana juuri niinä syyskuun viikkoina, jolloin kypsyminen ratkeaa. Vältä hallakuoppia, joissa myöhäiset kevätyöhallat tuhoavat uudet versot.
Istutusaika: marraskuusta maaliskuun alkuun, avomaalle mieluiten varhain keväällä.
Etäisyys seinästä: vähintään 20 cm sokkelista. Talon seinän vieressä maa jää sadevarjoon, joten sitä on kasteltava sateen jälkeenkin.
Kasvien väli: 1,2-1,5 m köynnösten välillä ja 1,5-1,8 m rivien välillä.
Maa ja ruukku: hyvin vettä läpäisevä maa, joka ei koskaan jää märäksi, pH 6,5-7. Ruukun on oltava vähintään 30 cm leveä ja syvä.
Kate: 5-7,5 cm kompostia myöhään talvella, ei kuitenkaan runkoa vasten.
Tuen on oltava paikallaan jo istutettaessa. Vaijereiden ja rimojen mitat sekä tuuletusraon leveys julkisivua vasten löydät artikkelista säleikön rakentaminen. Köynnös täyttää tuen vasta kolmantena vuonna, joten kylvä säleikön toiseen päähän sillä välin tuoksuherneitä.
Sato kasvaa vuosiversoissa, jotka lähtevät edellisvuoden puusta
Rypäleet kasvavat kuluvan vuoden versoissa, ja nämä versot lähtevät silmuista, jotka sijaitsevat edellisellä kasvukaudella muodostuneessa puussa. Kaksivuotias ja sitä vanhempi puu ei kanna satoa. Siksi edellisvuoden kasvusta poistetaan joka talvi 80-90 prosenttia, ja jäljelle jätetään pöytärypäleessä 40-60 silmua ja viinilajikkeessa 20-30. Leikkauksessa säästetään muutama yksivuotinen verso, joka kantaa kuluvan vuoden sadon ja kasvattaa uudet versot seuraavaksi vuodeksi. Poistat siis huomattavasti enemmän puuta kuin omenapuun leikkauksessa.
Guyot-leikkaus: hedelmäverso ja korvauskannus
Guyot sopii parhaiten ulkoviljelyyn. Yksinkertaisessa Guyot'ssa on yksi hedelmäverso, ja taimet istutetaan 65-100 cm:n välein. Kaksois-Guyot'ssa hedelmäversoja on kaksi, ja taimien väli on 1,2-1,5 m.
Vaijerit: alin 50-80 cm maanpinnasta, seuraava 15-20 cm sen yläpuolelle ja siitä ylöspäin vaijeri 30-40 cm:n välein.
Hedelmäverso: taivuta yksivuotinen verso alas, sido se vaakasuoraan alimpaan vaijeriin ja lyhennä 60-90 cm:n mittaiseksi. Vaakasuora asento hillitsee latvan kasvua, jolloin silmut puhkeavat tasaisesti koko haaran pituudelta.
Korvauskannus: lyhennä keskimmäinen verso kolmeen vahvaan silmuun, tai kahteen yksinkertaisessa Guyot'ssa. Niistä kasvavat ensi vuoden hedelmäversot.
Kesällä: ohjaa haarasta kasvavat versot pystysuoraan ylöspäin 15 cm:n välein, latvo ne kolme lehteä ylimmän vaijerin yläpuolelta ja leikkaa sivuversot yhden lehden mittaisiksi.
Seuraavana talvena: leikkaa pois koko satoa kantanut haara, taivuta korvauskannuksesta kasvanut verso sen tilalle ja lyhennä keskimmäinen verso taas kolmeen silmuun.
Seinää vasten toimii myös kordon, jossa pysyvä runko kantaa hedelmäkannuksia 25-30 cm:n välein. Kannukset leikataan joka talvi yhteen vahvaan silmuun.
Leikkaa joulukuussa, älä keväällä
Leikkaa, kun köynnös on täysin levossa, marraskuun lopusta joulukuuhun. Tammikuusta alkaen mahla alkaa nousta, ja silloin tehty leikkaushaava vuotaa runsaasti. Vuotoa ei voi pysäyttää. Se loppuu vasta, kun köynnös on lähtenyt kasvuun, ja sillä välin kasvi heikkenee.
Poikkeuksena ovat paikat, joissa esiintyy myöhäisiä kevätyöhalloja. Niissä leikkauksen voi siirtää maaliskuuhun tai huhtikuun alkuun, jotta silmut pysyvät pidempään lepotilassa. Silloin on varauduttava mahlan menetykseen. Kesällä tehtävä latvonta ja sivuversojen leikkaus ovat eri asia, ja ne tehdään kesäkuusta elokuuhun.
Terttujen harvennus erottaa makeat rypäleet happamista
Köynnös jaksaa kypsyttää vain rajallisen määrän terttuja. Jos se saa pitää kaikki muodostamansa, sokeri ei riitä, ja lokakuussa käsissäsi on happamia marjoja.
Vuodet 1 ja 2: poista kaikki kukinnot. Köynnöksen on kasvatettava juuria ja puuta.
Vuodet 3 ja 4: jätä kolmantena vuonna enintään 3 terttua ja neljäntenä noin 5.
Vuodesta 5 eteenpäin: täysi sato, mutta pöytärypäleillä yksi terttu hedelmäversoa kohden. Kun versot ovat 15 cm:n välein, terttuja tulee 6-7 hedelmäverson metriä kohden. Viinilajikkeet kestävät useampia.
Tertun sisällä: poista kapeilla saksilla noin joka kolmas marja, kun marjat ovat vielä pieniä, ja käy terttu läpi uudelleen, kun marjat ovat kasvaneet.
Jäljelle jäävät marjat kasvavat suuremmiksi ja kypsyvät tasaisemmin, ja ilma pääsee kiertämään tertun sisällä. Tiivis terttu ei kuivu koskaan sisältä, ja kun yksi marja alkaa homehtua, viereiset seuraavat perässä. Syyskuussa poistetaan myös terttujen lähellä olevat lehdet, jotta aurinko pääsee niihin.
Kasvihuoneessa vai avomaalla
Kasvihuoneessa kypsyvät myös lajikkeet, jotka eivät ulkona koskaan ehdi valmiiksi. Tavallinen ratkaisu on istuttaa köynnös kasvihuoneen ulkopuolelle ja ohjata runko sisään maanrajassa olevasta aukosta, jolloin juuret ovat avomaassa. Jos köynnös kasvaa kasvihuoneen penkissä, se tarvitsee vettä 7-10 päivän välein. Jätä taimien väliin vähintään 1 m ja anna kaliumpitoista nestelannoitetta joka toinen viikko siihen asti, kun rypäleet alkavat saada väriä.
Pidä luukut auki kesällä ja syksyllä. Viiniköynnös haluaa kuivaa ja liikkuvaa ilmaa, kun taas kurkku ja meloni viihtyvät kosteammassa kasvihuoneilmassa. Jos ne jakavat saman tilan, tuuletuksen on mentävä edelle, muuten härmä iskee.
Härmä, harmaahome ja ampiaiset
Härmä ja lehtihome: molemmat hyötyvät seisovasta kosteasta ilmasta. Harva kasvusto, lehtien poisto syyskuussa ja Phoenixin kaltainen lajike auttavat enemmän kuin jälkikäteen tehtävä käsittely.
Harmaahome tiiviissä tertuissa: keino on terttujen harvennus, ei ruisku.
Ampiaiset: käyvät makeiden ja haljenneiden marjojen kimppuun elokuun lopulta alkaen. Poista vioittuneet marjat ja pujota kangaspussit niiden terttujen päälle, jotka haluat säästää.
Linnut: peitä köynnös verkolla, joka pysyy 15-20 cm rypäleiden yläpuolella, muuten linnut nokkivat marjat silmukoiden läpi.
Vaaleat lehdet: johtuvat useammin ravinteiden puutteesta kuin taudista. Lisää oireita löydät katsauksesta tuholaiset ja kasvitaudit.
Sadonkorjuu
Rypäleet eivät jälkikypsy poiminnan jälkeen, joten väri on huono ja maku hyvä kypsyyden mittari. Valkoinen lajike on valmis, kun marjat ovat muuttuneet läpikuultavan keltaisiksi, kuori on ohentunut ja marja on pehmeä ja makea. Maista tertun kärjestä, sillä siellä marjat kypsyvät viimeisinä.
Leikkaa koko terttu irti niin, että siihen jää pala vartta. Me Floreassa teemme ensimmäisen marjojen harvennuksen kesäkuun lopussa, kun marjat ovat herneen kokoisia. Mikään muu toimenpide ei näy syksyn sadon maussa yhtä selvästi.
Kirjoittaja: Emma Vogiatzi
Tarkastanut Erik Hoekstra
Päivitetty 2026-09-03