Kasvien ravinteet
Ravinteiden kiertokulku
Maapallon ravinteiden kiertokulku on vähän huimaava ajatus: kaikki ne ravinteet, jotka kiertävät järjestelmässä. Kun ravitsemme kasvimaata, saamme reheviä ja runsaasti kukkivia kasveja, jotka antavat hyvän sadon.
Ravinteiden aakkoset ovat N-P-K
Kasvien maasta saamista ravinteista tärkeimmät ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K). Viljelijän on hyvä tietää, että typpi, joka tekee kasveista reheviä, voi myös tehdä niistä hieman arempia kylmälle. Keskikesän jälkeen monivuotisille kasveille ei siksi kannata antaa typpipitoisia lannoitteita, kuten kananlantaa, laimennettua virtsaa tai ruohosilppua.
Milloin ravinteita annetaan ja kuinka paljon?
Perinteisesti kunnon annos ravinteita annetaan keväällä tai syksyllä. Kasvit, jotka sitä tarvitsevat, saavat lisäksi täydennyslannoitusta kasvukauden aikana. Syyslannoituksen haittana on, että sade ja lumi huuhtovat osan ravinteista pois. Jos lannoitat keväällä, se kannattaa tehdä 2-3 viikkoa ennen kylvöä.
Osa kasveista on suursyöjiä, esimerkiksi kaalit, tomaatit ja kurkkukasvit. Toiset, kuten peruna, eivät tarvitse yhtä paljon. Jotkin kasvit taas antavat ravinteita maahan. Palkokasvien, kuten herneiden ja papujen, juuristossa elää nimittäin bakteereja, jotka sitovat typpeä ilmasta.
Viljelyohjeista näet, tarvitseeko kasvi paljon ravinteita vai pärjääkö se vähemmällä.
Erilaisia lannoitteita
Komposti on viljelyn sydän! Siellä keittiön ja puutarhan jätteet muuttuvat tummaksi ja ravinteikkaaksi mullaksi. Kun kompostia sekoitetaan maahan, maa saa sekä lisää ravinteita että paremman rakenteen. Maata voi parantaa vielä lisää bokashilla, mieluiten biohiileen sekoitettuna.
-
Kateviljely / pintakompostointi
Kateviljely on eräänlaista pintakompostointia. Siinä kompostin hajoaminen tapahtuu penkissä samalla kun viljelet. Ruohosilppu, rikkaruohot ja muu vihermassa levitetään kasvien väliin maan pinnalle. Katetut taimet näyttävät niin kodikkailta, vähän kuin hobittien maassa. Jos saatavilla on rakkolevää, sekin on hyvä katemateriaali.
Kate pitää veden maassa, tukahduttaa rikkaruohot ja antaa hajotessaan arvokkaita ravinteita. Katetta kannattaa levittää noin kymmenen senttimetrin kerrokseksi. Silloin kate pysyy alapuolelta kosteana, mikä tehostaa hajoamista. Myös rikkaruohoja voi käyttää. Laita ne katteen päällimmäiseksi juuret ylöspäin, niin ne kuivuvat auringossa. Juuririkkaruohoja emme kuitenkaan yleensä käytä.
Haittapuoli: varo etanoita katteen alla!
-
Virtsalannoite / pissavesi
Virtsa on aivan erinomainen lannoite. Laimenna yksi osa virtsaa yhdeksään osaan vettä. Myynnissä on myös yhdistettyjä potta-kastelukannuja, jotka helpottavat hommaa.
Lehmän, hevosen, lampaan ja kanan lanta on hyvää ravintoa penkille. Myrkyttömässä viljelyssä valitaan luomulantaa eläimiltä, jotka eivät ole laiduntaneet ruiskutetulla maalla. Tuore lanta voi vahingoittaa kasvien juuria, ja siksi sen pitää antaa levätä jonkin aikaa ennen käyttöä. Muita eläinperäisiä lannoitteita ovat verijauho, luujauho ja kalaemulsio.
Laita nokkoset likoamaan ja anna seoksen seistä kannen alla vähintään 3-4 päivää, mieluummin pidempään. Se haisee kamalalta, mutta on kasveille oikea terveyskuuri. Kuten virtsa, nokkosvesikin pitää laimentaa ennen käyttöä. Jos nokkosvesi on käynyt kaksi viikkoa tai kauemmin, sen voi sekoittaa yhdeksään osaan vettä. Jos se on käynyt vain muutaman päivän, vettä voi lisätä vähemmän.
Vinkki: lannoitevettä voi tehdä myös muista vihreistä kasveista, esimerkiksi rohtoraunioyrtistä.
Viljele maata!
Kun annamme kasveille ravinteita, ruokimme oikeastaan maata. Pinnan alla on monimutkainen ekosysteemi pieneliöitä, sieniä ja bakteereja. Tämä pieneliöstö hajottaa ravinteet ja vapauttaa ne muodossa, jota kasvit voivat käyttää. Jos kasvatamme syötävää, ravinteet päätyvät lopulta meihin. Ja niin kiertokulku jatkuu.
Kirjoittaja: Johanna Damm
Tarkastanut Erik Hoekstra
Päivitetty 2022-10-14
