Palsternakka
Juures, jonka juuret ulottuvat kivikaudelle
Villi palsternakka on kotoisin Euroopasta ja Venäjältä. Sitä uskotaan kerätyn jo kivikaudella. Nykyään jalostettu palsternakka on arvostettu ruokakasvi kaikkialla maailmassa.
Ennen perunan tuloa palsternakka oli Euroopassa vielä tärkeämpi perusruoka. Sitä pidettiin voimistavana kasvina, joka antoi virtaa sairaille ja voimattomille. Keväällä ruoasta saattoi olla pulaa, ja silloin talven yli säilyneet mutta yhä kiinteät palsternakan juuret olivat erityisen tervetulleita.
Jos joskus haaveilet lämpimämmästä ilmastosta, voi olla lohdullista tietää, että Rooman keisari Tiberius toi rakastamansa palsternakat Reininlaaksosta. Hänen mielestään kylmyys teki juurista parempia. Ja niin se on: kunnon pakkasen jälkeen maku muuttuu selvästi makeammaksi.
Varhainen kylvö tuoreilla siemenillä
Palsternakan kasvuaika on pitkä. Kylvä siemenet varhain keväällä heti, kun maata voi muokata. Kylmänkestävät siemenet voi kylvää myös myöhään syksyllä, jolloin ne itävät varhain seuraavana keväänä.
Palsternakan siemenet menettävät itävyytensä nopeasti, joten käytä tuoreita siemeniä.
Voi kulua 3-4 viikkoa ennen kuin pienet taimet nousevat näkyviin. Siksi pidämme niksistä, jossa palsternakan kylvöön sekoitetaan muutama retiisinsiemen. Retiisit nousevat nopeasti ja näyttävät, missä rivit kulkevat. Ne ovat myös pian korjuuvalmiita ja jättävät palsternakalle tilaa kasvaa.
Palsternakalle ihanteellinen maa on runsasmultainen. Kivisessä maassa juuret voivat haarautua osuessaan kiveen. Kastele kylvövaot ja sirottele siemenet. Sopiva taimiväli on noin 10 cm ja riviväli 30-40 cm. Harvennuksessa poistettavat pikkutaimet ovat mukava varhainen minisato.
Muista kastella itämisen aikana.
Palsternakka on helppohoitoinen
Kun palsternakat ovat kerran nousseet, ne ovat erittäin helppohoitoisia. Tuholaiset jättävät ne yleensä rauhaan. Jos porkkanakärpänen hyökkää, harso on hyvä suoja. Muuten riittää, että kastelet ja annat hieman ravinteita. Levitä taimien väliin ruohosilppua tai muuta eloperäistä katetta. Se pitää maan kosteana, tukahduttaa rikkaruohoja ja tuo lisäravinteita hajotessaan.
Palsternakkaa voi viljellä yhdessä esimerkiksi sipulin, retiisin ja maissin kanssa. Perunan seurasta se sen sijaan ei pidä.
Juuret kasvavat pääasiassa loppukesällä ja syksyllä. Rehevän lehvästönsä ansiosta palsternakka on kuitenkin keittiöpuutarhan koriste, joten nostamisen kanssa on helppo malttaa odottaa. Varsinkin kun tietää, että pari hallayötä parantaa makua.
Palsternakan sadonkorjuu ja ruoanlaitto
Palsternakkoja voi säilyttää talven yli viileässä paikassa, esimerkiksi laatikoissa hiekan seassa.
Osan sadosta voi myös jättää maahan talveksi. Kun palsternakat peitetään paksulla olkikerroksella, niitä voi nostaa melko pitkälle talveen. Kun ne lopulta jäätyvät tiukasti maahan, odota vain kevääseen. Silloin juuret ovat erityisen makeita, koska suuri osa tärkkelyksestä on muuttunut sokeriksi. Nosta kevään palsternakat aikaisin, sillä ne puutuvat, kun ne alkavat taas kasvaa.
Palsternakka sisältää runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja. Makean ja miedon makunsa ansiosta se maistuu yhtä hyvin uunissa paahdettuna kuin keitoissa, gratiineissa ja täyteläisissä pataruoissa. Vaihtelua saat sekoittamalla perunamuusiin hieman keitettyä palsternakkaa. Voit myös viipaloida sen ohuiksi veitsellä tai mandoliinilla ja kuivattaa juureslastuiksi. Palsternakka on erinomainen myös raakana, esimerkiksi hienoksi raastettuna vinegretin kanssa tai monitoimikoneessa riisin kokoisiksi jyviksi hienonnettuna. Itäeurooppalaisessa keittiössä palsternakan siemeniä käytetään mausteena.
Kirjoittaja: Johanna Damm
Tarkastanut Erik Hoekstra
Päivitetty 2022-10-14
